Yhteys on yksinäisyyden mahdollisuus

Mökkini ikkunasta näkee kukkulalle, jolla jököttää 

iso kotkaherra. Silmilläni voin nähdä kotkan vain pienenä kökkäreenä horisontissa, joten suuntaan kiikarit kohti sitä. Kuin taikaiskusta se ponnahtaa lentoon, kaartelee taivaalla ja saa kaikki lokitkin pyrähtämään liikkeelle. Tuijotan lintujen tanssia lumoutuneena. 

Yksinäisyys on jonkin puuttuvan yhteyden kaipausta. Yhteys onkin yksinäisyyden keskeisimpiä ratkaisuja, sen mahdollisuus. Kun osaa katsoa yhteyteen ja aktivoida yhteyden mielen, on muutos mahdollinen.

 

Yhteys on ensisijaisesti vuorovaikutusta itseen ja sitten muiden kanssa. Se on kykyä tunnistaa omat tarpeensa ja kommunoikoida näistä käsin. Se on aktiivista toimintaa kohti parempaa ymmärrystä itseen ja muihin sekä halua luoda yhteistä ymmärrystä.

 

"Miten pieni ihminen on kaiken tämän kauneuden keskellä ja kuinka ääretön avaruus meitä ympäröi. Yritämme ottaa siitä selvää ja kiinnittyä toisiimme, jottemme jäisi yksin, vaikka lopulta olemme vain yksittäisiä, kotkan kaltaisia kökkäreitä tässä kaikkeudessa – kaikki yhtä aikaa erillisiä ja yhteydessä. Tuo yhteys on olemassa kaikille, mutta

se täytyy jokaisen itse tunnistaa ja kokea.

Löytääkseen paremman yhteyden on kehitettävä kykyä kiinnostua itsestä ja toisista. Välinpitämättömyys itseä kohtaan estää yhteyden – ja ainoa tapa tavoittaa yhteys on lopettaa välinpitämättömyys: niin arvokas on toisille kuin on itselleen. Toisista kiinnostuminen on puolestaan sitä, että suuntaa arjessa aktiivisesti katseen ulos itsestä ja huomion kohti muita. 

Yhteys yksinäisyyden mahdollisuutena koskettaakin ihan kaikkia – myös heitä, jotka eivät ikinä koe yksinäisyyttä. Kyky kiinnostua toisista vahvistaa arjen myötätuntoa ja siten myötätuntoista yhteiskuntaa, joka toimii siten, että sen jäsenet näkevät yhteyden, eivätkä vetäydy siitä.

Jotta yksinäisyyttä voidaan vähentää, on osattava tehdä tekoja kohti yhteyttä: kurottaa toisiimme, kohdata toisiamme, kiinnostua toisistamme ja osoittaa myötätuntoa.

Ihmisillä on taipumus vetäytyä mieluummin pois yhteydestä kuin aktiivisesti luoda yhteyttä ja tämä rakentaa esteitä yhteydelle. Yhteyden mieli on päivittäinen valinta ohjata itsensä tarkoituksenmukaiseen suuntaan. 

Kirja esittelee rakentamani Yhteyspyramidi-mallin yksinäisen mielen esteiden purkamiseen ja mielen joustavuuden kehittämiseen. 

Kalastajanapulainen, tunnustelen uutta nimeäni. Se maistuu suurelle seikkailulle – ja haisee kamalan kuvottavalle. Löytääkseni nimettömälle linnulle nimen, on minun löydettävä se itse. On päästävä jaloilleen yksin, ja otettava etäisyyttä. Nyt asun pohjois-norjalaisessa Kalastajakylässä edessäni elämäni suurin seikkailu. Olen yksin, mutten yksinäinen.

 

KALASTAJANAPULAISEN tarina on kertomus matkasta erillisyyteen. Se pohtii, millaisen yhteyden voi löytää yksin ja itsestä – yksinäisyys ja yksin oleminen kun ovat lopulta aivan eri asioita, ja jokaisen tulisi osata olla yksin. 

kalastajanapulainen.jpg