Kaipaa:
Kohti minua
Yksinäisyys syntyy kaipauksesta yhteyteen. Yksinäinen kokee, ettei saa kaipaukseensa vastinetta eikä se täyty millään tai milloinkaan.
Voidakseen löytää kaipaamansa, on sallittava itsensä ihmetellä ja etsiä. On tehtävä tietoinen päätös matkalle lähtemisestä ja hyväksyttävä epävarmuus.
On päätettävä, että uskaltaa.
On pysähdyttävä ja annettava asioiden löytyä ajallaan; heittäydyttävä tutkimaan tarinaansa.
Mitä menetettävää on, jos otat yhden pienen askeleen juuri nyt ja annat itsellesi luvan kaivata? Takaan, että tulet pettymään monta kertaa, mutta lopulta ymmärrät, miksi tämä ensimmäinen askel on täytynyt ottaa.
Kaipaa on matka minuuteen ja kannustaa lähtemään tutkimusmatkalle itseen – auttaa sinua tiedostamaan tarinasi.
Kertomus Pikkulinnusta auttaa asettumaan kartalle yksinäisyyden juurien kanssa. Samppanjapissiksen kokemukset keskittyvät puolestaan siihen, kuinka tulla tietoiseksi itseen liittyvistä oletuksista.
Näiden tarinoiden avulla Yksinäinen auttaa tekemään näkyväksi yksinäisen uskomuksia itsestään.
Äiti vetää peiton yllemme ja puhaltaa kovaan ääneen myrskytuulta. ”Minun pieni lintuni on myrskyssä”, hän sanoo tuulta hampaiden välistä sihisten ja se saa minut kikattamaan. Vaikka olen myrskyssä, olen suojassa, sillä peitto eristää minut ja äitini koko muusta maailmasta. Kun äiti on vieressäni, on kaikki hyvin. Hän ei saa hylätä minua ikinä, sillä olen hänen pikkulintunsa.
PIKKULINNUN tarina kutsuu matkalle minuuteen. Se nostaa esiin muistikuvia menneestä ja on kertomus paluusta juurille; kokemuksiin elämänpolulla, jotka kasaantuessaan vuosi vuodelta saattavat alkaa rakentaa tunnetta yksinäisyydestä.
