top of page

Kosketa:

Kohti yhteyttä 

Yksinäisyys tuntuu avaruudelta, jonne kenenkään kosketus ei ylety. Kosketetuksi voi kuitenkin tulla vain, jos kurottautuu itse kohti toisia. Voidakseen yrittää yhteyteen, on päätettävä, että toimii siihen suuntaan.

 

Mikään asia ei ratkea, jos vain pyörii omien ajatustensa ympärillä.

 

On kurkotettava ulos, kohti toisia.

Kosketuksessa itsensä ja toiset kohtaa kerta toisensa jälkeen uudelleen. On annettava itselleen lupa koskettaa ja tulla kosketetuksi. Tämä työ on jatkuvaa harjoittelua ja kokeilemista, mutta toimiessaan kohti yhteyttä muutos syntyy vähitellen.

Ota kannustukseni yritä yhteyteen ohjenuoraksesi, äläkä edes pyri saavuttamaan sitä tai suorittamaan yhteyttä täydellisesti. On hyväksyttävä, ettei välttämättä pääse sinne heti lainkaan.

Kosketa on matka yhteyteen.

Outolinnun tarinassa pohditaan luottamuksen kehittämistä ja sosiaalisiin tilanteisiin menemistä yksinäisyyden säätimen työkalun avulla. Joutsenen kertomus puolestaan keskittyy hyviin tekoihin osana myötätuntoisen arjen rakentamista yhteiskunnassa.

Näissä tarinoissa Yksinäinen herättelee niin yksinäisyyttä kokevaa kuin ihmisiä hänen ympärillään toimintaan kohti paremman yhteyden rakentamista.

Miksi olen valehdellut työhaastattelussa, mietin uuden työpöytäni ääressä. Joka kerta esimiehen kulkiessa pöytäni ohi olen varma, että hän tulee ilmoittamaan potkuista. Mielen leikki on karu. Olen matkustanut eri puolilla maailmaa ja muuttanut laskennallisesti lähes joka toinen vuosi tähänastisesta elämästäni. Voisinko vihdoin asettua tänne, Savoon? Ehkä en, sillä olen Outolintu ja lentänyt tähänkin paikkaan aivan yllättäen.

OUTOLINTU on kertomus yksinäisyydestä aikuisiällä vieraalla paikkakunnalla. Se tarjoaa kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja auttaa ymmärtämään, että epäluottamus se meidät toisistamme eristää ja jos haluaa yhteyteen, on alettava luottaa – ja toimia kohti sitä.

252B5075-A340-4EF6-A877-F0DA833F63CA.jpe
bottom of page