Kuulu: Kohti haavoittuvuutta

Yksinäisyys on syvimmillään minuuteen nakertunut käsitys itsestä yksilönä sekä minuudesta suhteessa muihin. Se on tunne ja tulkinta, kokijalleen totta, mutta kokemus ei ole välttämättä todellisuus.

On tultava kuulluksi itselleen ja muille: kohdattava  itsensä ja puhuttava yksinäisyydestään ääneen.

Kukaan toinen ei voi kuulla ja ymmärtää toisen yksinäisyyttä, jos sen salaa – eikä itse voi kuulua mihinkään ennen kuin ymmärtää, mitä kuuluminen itselle tarkoittaa. 

On otettava vastuu elämästään ja tehtävä rohkeasti valinta, ettei pakoile. Jokaisella on voima ymmärtää sekä valtuudet muuttaa omaa tarinaa.

Kuulu on matka haavoittuvuuteen ja se auttaa lukijaa ymmärtämään yksinäisyyttä.

Kertomuksissa Urheiluvaimosta huomio kiinnittyy turvallisen vuorovaikutuksen rakentamiseen, Nimettömästä linnusta häpeän tunteen sanallistamiseen ja Kalastajanapulaisesta puolestaan yksinolemisen taitoon. Amerikan au pairin tarina auttaa kehittämään kykyä itsemyötätuntoon sekä Siipirikon kannustaa oman arvokkuuden tunnistamiseen ja avun pyytämiseen.

 

Näiden tarinoiden avulla Yksinäinen tarkastelee tulkintoja, joita ajatuksistaan ja tunteistaan itselleen tekee sekä sitä, miten oletukset itsestä vaikuttavat toimintaan.

Ruotsalaiset urheiluvaimot sukivat vaaleita hiuksiaan ja tuulettavat. Minun silmissäni he ovat täydellisiä. Mietin, miten ikinä voin asettua tälle omalle nimikoidulle muovipenkilleni hikeä virtaavan hallin penkkirivistössä miestäni kannustamaan, sillä minä olen kaukana täydellisestä.

En halua muuta kuin sulautua  tähän uuteen paikkaani vieraassa maassa, sillä tämän on oltava se oikea minulle – ja Urheilijan täytettävä tyhjyyteni.

URHEILUVAIMON kertomus on kertomus yksinäisyydestä parisuhteessa. Se on matka merkitykseen; kun täyttymystä etsii itsen ulkopuolelta, toisesta. Kuka on vastuussa yksinäisyydestä, tarina pistää pohtimaan.