Miten puhua

yksinäisyydestä?

Rehellisyys on suurinta rohkeutta sekä valtavinta voimaa ja vapautta. Se on rakkautta ja toivoa sekä merkittävä oma valinta.

Jotta yksinäisyydestä voidaan puhua rakentavammin, on siihen oltava lupa. Tämä tarkoittaa, että yksinäisyyttä vahvasti leimaava tabu pitää murtaa nyt. Se tapahtuu, kun kykenemme luomaan turvallisen vuorovaikutuksen kulttuurin. 

 

Yksinäisyyttä kokevan ei pitäisi pelätä toisten tuomiota, vaan hänen tulisi voida elää sallivan vuorovaikutuksen piirissä. Turvallinen vuorovaikutus mahdollistuu myötätuntoisessa yhteiskunnassa. Lue ajatuksiani siitä lisää sivulla Myötätuntoinen yhteiskunta.

Varaan verkkotunnuksia ja mietin, pitäisikö sivun osoite kirjoittaa ä-kirjaimen pisteiden kanssa vai ilman. www.yksinainen.fi, kirjoitan. Tuijotan tekstiä edessäni ja riemastun:"Yksinäinen" ilman ääkkösiä onkin"yksi nainen"!

Sanavalinnat ovat merkityksellisiä yksinäisyydestä puhuttaessa. Kun ajatus muuttuu, myös suhtautuminen siihen muuttuu – kuten esimerkki tämän nettisivun osoitteesta kertoo. Tuon ajatuksen avulla, että "yksinäinen" onkin "yksi nainen" pystyin itse ottamaan etäisyyttä asiaan: olen vain yksi nainen muiden joukossa, joka tuntee näin, enkä yksin kokemukseni kanssa.

 

Se, kuinka yksinäistä puhutellaan, miten hän puhuttelee itseään ja millä tavoin yhteiskunta yksinäisyydestä puhuu on merkityksellistä yksinäisyyden kokemuksen vahvistamisessa tai heikentämisessä.

Tämä  ei ole sankaritarina. Yksinäisyyden tunne

kulkee mukanani todennäköisesti aina. Eikä sinunkaan tarvitse ”voittaa yksinäisyyttä”, ”selvitä” siitä tai ”taistella” sitä vastaan. Riittää, että ymmärrät yksinäisyyttäsi.

Yksinäisyyteen liitetään häpeän ja epäonnistumisen leima. Keskustelu yksinäisyydestä on usein huolipuhetta. Säikähdämme helposti ja olemme kauhuissamme, jos joku kertoo kokevansa yksinäisyyttä. 

Puheissa rakentuu usein myös erottelua rakentava ”me vastaan ne -ajattelu”. Yksinäinen kokee jo lähtökohtaisesti olevansa erillinen muista, ja siksi tällainen ajattelu voi syventää haitallista kokemusta. Me vastaan ne -asetelma johtaa usein myös pelastamisajatteluun, jossa yksinäisen ajatellaan olevan pelastuksen tarpeessa.  

 

Yksinäisyyden liittäminen sotatermeihin kuten ”taistelu yksinäisyyttä vastaan” tai sen poistamista korostavat ilmaisut puolestaan rakentavat vain syvempää kuilua ja ruokkivat liiallista dramatiikkaa yksinäisyyteen liittyen.

 

Yksinäinen avaa pala kerrallaan näitä yksinäisyyden puhuttelutapoja sekä tarjoaa ratkaisuja niiden muuttamiseen. 

Sitten tulee se hetki, kun nappaa kännykän käteen aikeissaan veistää jotain nasevaa Instagramiin, ja tajuaa, että mitä väliä on sillä, kuinka suosittu somessa on – mitä väliä, jos on yksin. Ei ihmisen kuulu olla yksin, vaan yhdessä. Ihmisen kuuluu kuulua ja olla osa, rakastaa ja tulla rakastetuksi, eikä ole suurempaa rakkautta kuin perhe ja läheiset. Mikä siunaus onkaan ollut saada kokea jaettu rakkaus – miten hienoa on ollut olla aikuisiällä au pairina Amerikassa!

 

AMERIKAN AU PAIRIN tarina kertoo yksin elävän sinkun yksinäisyydestä. Se on tarina matkasta perheyhteyteen, ja kuvaa, miten helposti ihminen erkanee emotionaalisesta yhteydestä.

aupair3.jpg