Mitä yksinäisyys on?

 

 

​Ei ihmisen kuulu elää näin, vaikeroin. Olen taas yksinäinen. Miksi tämä tunne seuraa minua joka paikkaan, itken. Olen hylkiö, tuomittu elämään jatkuvassa epäonnessa ja outona.

Yksinäisyys on se hetki, kun tuntuu, ettei kukaan tarvitse, eikä ole kenellekään tärkeä – kun kokee surua siitä, ettei kuulu mihinkään ja on outo, erilainen kuin kaikki muut.

 

Se on lohduton kokemus jokin itselle tarpeellisen ihmissuhteen ja vuorovaikutuksen puuttumisesta: kaipausta sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa ja toisten seuraan tai tarvetta turvalliseen ja luottamukselliseen emotionaaliseen yhteyteen. Yksinäisyyden tunne syntyy siitä, kun ei koe tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. 

"Kokemus yksinäisyydestä syntyy inhimillisestä kaipauksesta yhteyteen, tarpeesta kuulua johonkin

sekä kosketetuksi tulemisen toiveesta." 

Jokainen normaali ihminen kokee tällaisia tunteita aika ajoin, ja yksinäisiä on kaikkialla: kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa. Yksinäisyyden laatu vaihtelee eri yksilöillä ja yhdenkin ihmisen elämässä se voi näyttäytyä eri tavoin. Esimerkiksi elämäntilanteen muutos, lapsuuden kokemukset, puutteet sosiaalisissa taidoissa ja persoonallisuuspiirteet voivat aiheuttaa yksinäisyyttä. 

Joka viides suomalaisista kertoo kokeneensa yksinäisyyttä jossain vaiheessa elämäänsä. Monelle yksinäisyyden tunne on vain ohikiitäviä hetkiä, joihin koko elämä ei kaadu. Hyvä niin, sillä yksinäisyydestä ei ole tarpeen tehdä ongelmaa, jollei sitä sellaiseksi itse koe. 

 

Kuitenkin osalle yksinäisyydestä muodostuu ongelma. Kymmenen prosenttia yksinäisisyyttä kokevista kärsii pitkäaikaisesta ja jatkuvasta yksinäisyydestä. Yksinäisyydellä on suuret kansanterveydelliset vaikutukset, sillä se muun muassa lisää todennäköisyyttä sairastua masennukseen.

"Olen tässä. Luota minuun", haluaisin jonkun sanovan minulle. Sitten hajoaisin hetkeksi hänen turvalliseen syliinsä ja uskoisin taas elämään. Mutta ei, olen yksin pelkojeni keskellä." 

Yksinäisyyden kokemukseen sisältyy paljon negatiiviseksi luokiteltuja tunteita kuten häpeää, epäonnistumisen pelkoa, surua ja ahdistusta.

 

Usein yksinäisyyttä kokevalle näistä tunteista muodostuu eräänlainen mukana seuraava möykky, josta on vaikea saada otetta. Lohduttomimmillaan tuo ”yksinäisyysmöykky” on hyvin fyysinen tunne, jopa kipua kaikkialla kehossa. 

Mitä kauemmas yhteydestä ajautuu, sitä syvemmälle nakertuu ajatus siitä, että minä en ole merkityksellinen muille. Mutta sen sijaan, että takertuisi tuohon oletukseen itsestä, voi kysyä: miten voin kuulua? 

Yksinäisyys on usein myös hyvin automatisoitunut ajatus itsestä. Yksinäinen-kirjassa pohdin yksinäisyyttä myös mielentilana ja strategiana, jolla tietyn kaltaiset yksinäisyydelle alttiimmat ihmiset käsittelevät ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden tunteita sekä hylätyksi tulemisen pelkoa.

 

Avaan tarinoitteni avulla yhdeksän yksinäisen mielen oletusta, jotka rakentavat kokemusta yksinäisyydestä – ja tarjoan niiden käsittelemiseen konkreettisia työkaluja ja ratkaisuja. 

Haluan erota, Urheilija on sanonut aivan yllättäen, ja koko maailma on romahtanut käsiini. Olen pudonnut alas, syvemmälle kuin koskaan. Ei ole menneisyyttä, ei tulevaisuutta. On vain tyhjyys, on avaruus, äärettömyys ja järjettömyys, ja järki, jonka olen menettänyt. Olen lintu, jolla ei ole nimeä.

NIMETTÖMÄN LINNUN kertomus vie hetkeen, kun kaikki romahtaa. Se on matka häpeään, joka näyttää yksinäisyyden karuimmat kasvot: sen, kun ollaan lähellä jopa syrjäytymistä tai tuhoisaan kierteeseen uppoutumista.