Olen ajatellut koko elämäni, että yksinäisyyyteni on hirveän häpeällistä. Toistan tuota uskomusta itselleni ja samalla kaivaudun yhä syvemmälle häpeään ja yksinäisyyteen.
Olen kokekenut yksinäisyyttä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, mutta häpeäni on estänyt minua kertomasta kokemuksestani kenellekään. Muutos alkoi tapahtua, kun tajusin, etten oikeastaan edes tiedä mitä yksinäisyydessäni häpeän.
Oli romahdettava todella alas ennen kuin tämä oivallus syntyi. Koin rankan eron, joka vei minut taloudelliseen ahdinkoon ja valtavaan yksinäisyyteen. Jo parisuhteessa olin kokenut yksinäisyyttä, sillä puolisoni kanssa emme olleet kyenneet kohtaamaan kunnolla. Eron jälkeen sain keskusteluapua psykiatriselta sairaanhoitajalta ja hän pisti minut pohtimaan tilanteeseeni liittyvää häpeää. Olin ollut kokemuksistani hiljaa, sillä pelkäsin menettäväni kasvoni.
Sen sijaan, että hokee häpeää itselleen ja hiljenee, olisi olennaisempaa kysyä: ”Mitä minä häpeän?”
Tuon kysymyksen ääneen lausuessani koko käsitykseni häpeästä kääntyi päälaelleen. Oivalsin, että juuri häpeä olikin yksinäisyyteni ydintunne. Häpeä on ajatus siitä, että on viallinen eikä siksi rakastamisen arvoinen. Se sai minut uskomaan, että olen epäonnistunut ihmisenä enkä siksi ansaitse kuulua muiden joukkoon.
Ymmärsin, että juuri häpeä oli tuonut minut tuohon pisteeseen. Satuttavinta ei lopulta ollutkaan se, mitä olin kokenut, vaan se häpeä, jonka kokemukseni minussa synnytti. Häpeäni olla vaillinainen toisten edessä, pelko heikkouteni paljastumisesta ja kyvyttömyyteni käsitellä tuota tunnetta olivat kasvaneet isoksi muuriksi ja lopulta olin ajautunut täysin yksinäiseksi ja romahtaneeksi.
Tajusin häpeäväni kaikista eniten sitä, etten ollut puhunut kellekään yksinäisyydestäni enkä ollut kertonut, kuinka hankalia kokemukseni ovat olleet.
Häpeän voi saada hallittavaksi ja yksinäisyyden kokemuksen suunnattua yhteydeksi, kun niitä alkaa sanallistaa.
Ihminen ei voi koskaan kokonaan poistaa tunteita, mutta niihin voi oppia suhtautumaan rakentavammin ja ymmärtää, ettei häpeä ole kenenkään syy. On alettava antaa sanoja kokemalleen, sillä jos on vain hiljaa, saattaa eristäytyä täysin tai vajota itsetuhoon.
Kun sanoo asian ääneen, on jo kääntynyt oikeaan suuntaan, kohti toivoa.
Minulle pelastus oli blogi. Kirjoitin kokemuksistani ja aloin ymmärtää niitä koko ajan paremmin. Blogissani tulin kuuluvaksi myös muiden edessä. Ääneen lausuttuna yksinäisyys alkoi myös muuttua yhteydeksi, sillä aloin saada yhteydenottoja blogin lukijoilta. He kertoivat tekstieni auttaneen ymmärtämään, että he, koettuaan aivan samoja kokemuksia kuin minä, eivät olekaan yksin kokemustensa ja tunteittensa kanssa.
Blogikirjoitukseni johtivat parempaan ymmärrykseen itsestäni, mutta samalla ne auttoivat muita ymmärtämään yksinäisyyttään.
Sana on suurin ja ehkä ainoa keino saada ote yksinäisyyteen.
Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa julkista blogia, mutta jotenkin yksinäisyytensä on osattava avata ääneen. Joskus sanojen löytäminen tarvitsee apua esimerkiksi terapiasta. Kun puhuu ääneen, ottaa vastuun itsestään ja kokemuksistaan.
Kyse on kuitenkin lopulta jokaisen yksityisestä yksinäisyyden kokemuksesta, jota kukaan muu ei voi ymmärtää, ellei sitä sano ääneen.
Työkalu: Häpeän tunteiden sanoittaminen
Yksinäisyyden pohjalla olevaa häpeää voi käsitellä sanallistamalla sen tunnetta. Sanallistaminen auttaa kohtaamaan häpeän tunteen ja käsittelemään sitä, jotta sen ei tarvitse määrittää elämää, ohjata valintoja tai sulkea itseä muilta ihmisiltä. Saman voit tehdä kaikille muillekin havaitsemillesi tunteille. Nämä kohdat olen koonnut asioista, joita teen, kun itse koetan saada otteen yksittäisistä tunteista.
Anna tunteen tulla. Älä vastusta sitä, sillä se ei ole mahdollista. Hengitä.
Tunnista tarkkaan, mikä tunteesi on ja nimeä se. Se voi olla häpeä, epäonnistumisen tunne, hylkäämisen pelko jne.
Piirrä kuva. Sanoittamista voi helpottaa se, että näkee tunteen konkreettisena edessään.
Ota vastuu tunteesta. Sano ääneen: ”Tämä on tunne, jonka nyt koen ja se on omani. Se on ihan ok.”
Tunnista tunteen aiheuttaja. Milloin ja miten häpeä iskee? Mistä se syntyi ja mikä oli sen aiheuttaja?
Ole kriittinen. Arvioi ja tunnista realistisesti odotuksia, jotka rakentavat häpeän tunteen. Ovatko ne järkeviä? Ovatko ne sitä mitä haluat itsellesi, vai vaatimuksia, joita oletat asettavan jonkun ulkopuolisen asettavan sinulle?
Kuulostele kehoasi. Missä ja miten tunne tuntuu siellä? Kiristääkö leukaperiä, tuntuuko vatsassa jännitystä?
Tiedosta toiminta. Miten annat tunteen vaikuttaa itseesi ja käyttäydyt kun se ilmenee?
Tämän kaltaisia erilaisia työkaluja yksinäisyyden kokemukseen tarjoan lisää lokakuussa julkaistavassa kirjassani Yksinäinen.
Yksinäisyydestä parisuhteessa kirjoitin aikaisemmin Hidasta elämää vieraskynässä. Voit lukea tekstin täältä.
Blogistani MaiLifesta voit lukea lisää kirjoituksiani, joilla olen avannut kokemuksiani yksinäisyydestä ja haavoittuvuudesta.
Commentaires